Miro Ristimäki tutki väitöskirjassaan elinkaarinäkökulman huomioimista kaupunkikehittämisessä.
– Suurin yllätys oli eri osapuolten yhteistyön puute. Vastuu elinkaaresta vaatii johtamista, Miro Ristimäki toteaa.
Miro Ristimäki toimii projektipäällikkönä Boost Brothers Oy:ssä, joka tarjoaa palveluja rakennuttamiseen ja liikkeenjohtoon.
– Haluamme muuttaa rakennusalaa, Ristimäki kiteyttää yrityksen toiminnan tavoitteet.
Aikaisemmin Miro Ristimäki on toiminut rakennusalan isoissa yrityksissä, joissa elinkaarihankkeet tulivat jo tutuiksi.
– Huomasin, että elinkaarihankkeissa oli osaoptimointia suunnittelun, rakennuttamisen, rakentamisen ja ylläpidon välillä. Kukaan ei vahdi lopputulosta.
– Ajattelin, että onko tosiaan näin ja jos on, niin miten tilanne voidaan parantaa.
Tästä syntyi Miro Ristimäen väitöskirjan aihe ja tutkimustensa tuloksena hän loi uuden termin: elinkaarijohtaminen.
Elinkaarijohtamisen avulla rakennetun ympäristön elinkaarivastuuta lisätään ja johdetaan niin, että yhteisesti asetetut elinkaaritavoitteet toteutuvat. Käytännön hyöty rakennetun ympäristön toimijoille on elinkaarijohtamisen tuoma kestävän kehityksen arvonluontipotentiaali.
Vastuun näkökulma
Miro Ristimäen mukaan elinkaarijohtaminen alkaa nimenomaan vastuun näkökulmasta.
– Kaupunkikehityksen alalla eri liiketoimintamallit eivät tue toisiaan. Kukin miettii, miten saa itselleen palan piirakkaa kun pitäisi suunnitella, miten piirakasta saadaan yhdessä mahdollisimman iso.
Ristimäen mukaan julkinen ja yksityinen sektori ovat liian etäällä toisistaan.
– Esimerkiksi kaavoituksessa kukaan ei oikein tiedä, kuka on vastuussa lopputuloksesta ja elinkaaresta. Yksityisillä sijoittajilla on eri intressit kuin kaavoittajilla, joilla taas ei ole välttämättä parasta käsitystä kustannuksista. Paljon puhutaan kumppanuuskaavoituksesta ja se on hyvä asia. Pitäisi vaan löytää paremmin yhteinen kieli kaupunkikuvan ja kaupallisten mallien välille.
Miro Ristimäen mukaan rakennushankkeille luodaan tavoitteet sekä investoinnille että rakennusaikaiselle budjetille, mutta elinkaaren taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset vaikutukset jää varjoon. – Onko tämä vastuullista kiinteistöliiketoimintaa, Ristimäki kysyy.
– Eri osapuolten yhteisellä agendalla ei ole kuitenkaan elinkaaren aikaisia tavoitteita. Päätöksenteosta puuttuu pitkän ajan strategia. Tarvitaan siis elinkaarijohtamista, jotta voidaan varmistaa hankkeen koko elinkaaren aikainen järkevä ja kokonaistaloudellinen käyttö.
Vaikutus ilmastonmuutokseen
Kestävä kaupunkikehittäminen tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden vaikuttaa ilmastonmuutokseen, sillä kaupunkialueet ovat vastuussa suurimmasta osasta energian kulutuksesta ja ympäristövaikutuksista.
– Valitettavasti päätöksiä tehdään tuottovaatimuksen eikä ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Elinkaarijohtamisella voidaan osoittaa, että säästämällä rahaa ja resursseja, säästetään myös ympäristöä. Näin perusteltuja päätöksiä on helppo hyväksyä.
Väitöskirjan mukaan kaupunkikehityksen haasteet yhdistettynä voimistuvaan kaupungistumiseen kyseenalaistavat nykyiset kaupunkikehityksen käytännöt elinkaarinäkökulmasta.
– Nyt on kaupungeissa ja kasvukeskuksissa kiire tuottaa lisää asuntoja. Samalla on otettu askel taaksepäin elinkaariajattelun kannalta. Ei pidä katsoa vain tämän päivän tilannetta, vaan paljon pidemmälle.
– Yhteiskunnan toiminnot muuttuvat ja myös rakennuskannan muuntojoustavuus on otettava huomioon ihan eri tavalla kuin ennen.
Lisää arvoa
Miro Ristimäki haastatteli väitöskirjaansa varten lähes sataa henkilöä rakentamisen eri aloilta maankäytöstä sijoittamiseen ja rakentamiseen.
– Selvästi on halua muutokseen, mutta eri osapuolet eivät oikein tiedä, miten yhteistyötä voitaisiin kehittää.
Ristimäellä on tähän vastaus:
– Elinkaarivastuu ja -johtaminen pitää osoittaa markkina-arvon kautta. Nyt tehtävät päätökset luovat hankkeelle arvoa myöhemmin sekä omistajille, käyttäjille että muille sidosryhmille. Saatava lisäarvo on osattava myös jakaa oikeudenmukaisesti osapuolten kesken.
– Pitää luoda yhteistyön malli, johon kaikki hankkeen osapuolet ovat sitoutuneet sekä yksinkertaisia elinkaarijohtamisen työkaluja, joita kaikki voivat käyttää. Työkaluja tarvitaan muun muassa elinkaarijohtamisen määrittämiseen ja mittaamiseen.
Ristimäki korostaa, että rakennusalan on itse löydettävä elinkaarihankkeissa luotava arvo.
– Jos elinkaarijohtamista aletaan ohjata poliittisesti, elinkaarta tarkastellaan vain sen vuoksi ja ala byrokratisoituu.
Uutta asennetta
Miro Ristimäki ei kuitenkaan väitä, että rakennusalalla ei tehtäisi yhteistyötä eri osapuolten välillä.
– Pitäisi vaan tehdä enemmän. Tämä on asennekysymys. Vieläkin liian usein kyräillään toisiamme pöydän yli eikä ole keskinäistä luottamusta. Suomen kansallisomaisuudesta kaksi kolmasosaa on kiinteistöjä ja rakentamisessa tehdään todella isoja, tärkeitä investointeja. Melkein pelottaa, kun hankkeiden koko elinkaarta ei huomioida paremmin.
– Vastuu kuuluu kaikille, mutta paras vastuunkantaja on tuleva omistaja. Elinkaarimalli tarvitsee johtajan. Jos elinkaareen liittyvät asiat ovat ripotellen vähän jokaisen asialla, ei kukaan ole kuskin paikalla.
Rakennusteollisuus RTT ry julkaisu 1/2017